Lähdit
Miksi sun piti lähteä sanomatta mitään?
Jäin sängylle miettimään, hieman ehkä itkemäänkin.
Näitä tyhjiä huoneitako pitäisi yksin kestää?
Tule käymään, pian.

.....

Kämppikset lähti, jäin tänne autioon kolmioon kaksistaan pienen hamsterini kanssa. Aamulla oli julmaa, että piti nousta sängystä melkeen heti, ei voitu jäädä venyttämään aamua kun kullan piti pistää kamat kasaan ja lähteä. Onneksi sain yön nukkua kullan kainalossa, vaikka se olikin vähän hankalaa tän telotun jalan kanssa, mutta hyvin pärjättiin. Mitä nyt oli ihan pirullisen kuuma, mutta tärkeintä oli että sai olla toisen lähellä.

Ajattelin sitten, että en olis ihmisten tiellä niiden kantaessa kamoja autolle ja siirryin omaan huoneeseen koneelle hetkeksi, kävisin sanomassa heipat ja halaamassa kultaa vielä ennen kun se kerkää livistämään. Sitten jossain vaiheessa huomasin, että ne oli vaan lähteneet. Sanomatta mitään, enkä minäkään ollut huomannut. Luulin, että ne vielä kantoi tavaraa autoon. Sitten kävelin keittiöön, kiersin kullan huoneen ja parvekkeen, kurkisitn toisen kämppiksen ovesta, vilkaisin vessaan, eteisessä jäin tuijottamaan kutistunutta kenkärivistiö. Ne oli tosiaan menneet.

Iski kamalan vahvasti sellainen hylätyksi tulemisen tunne. Olisin kaivannut edes pientä käden puristusta, halausta tai vaikka hymyä, vilkutusta, jotain. Omaa typeryyttäni tietysti menin huoneeseeni. Toivottavasti kulta tosiaan tulee kesän aikana käymään, on tylsää nukkua yksin, olla ja elää yksin. Ei ole ketään koko paikkakunnalla jonka luona voisin käydä tai kenen kanssa jutella kasvotusten. Huokaus. Ahdistaa.

Maanantaina töihin, toivottavasti edes siellä olis mukavaa ja sais jotain muuta ajateltavaa. Jos tulis vaikka kiire ja paineita, ei tartteis sitten iltoja itkeä toisen perään. Huomenna siivoan niin sen jälkeen varmaan pikkuisen helpottaa. Jos en olis telonut tätä jalkaa niin vois käydä kävelemässä, mutta en viitsi nilkuttaa tuolla kaduilla. Ehkä sitten ens viikolla jos tää jalka paranis.