Toivon lähes jokainen päivä, että voisin joskus nähdä rakkaan ystäväni sydämeen. Haluaisin tietää mitä hän tuntee minua kohtaan ja mitä ajattelee minusta. Kysytyksi en ikinä saa, koska minusta se tuntuisi pelkästään itsensä tyrkyttämiseltä ja typeältä. Olen ollut aina hyvin epävarma itsestäni ja muiden ihmisten suhtautumisesta minuun. En osaa ajatella, että joku todella voisi vilipittömästi pitää minusta ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia.

Tunnen itse olevani melkoisen epäitsekäs, ainakin siinä suhteessa, että tykkään auttaa toisia ja tehdä toiset iloiseksi, vaikka jonkin asian  tekeminen ei itselleni olisikaan niin hirmuisen miellyttävää. Toisten ihmisten ilo saa minut tyytyväiseksi. Nykyisen ihastukseni eli siis tuon rakkaan ystäväni ilahduttamisesta olen huomannut ottaneeni itselleni melkoisen taakan ja jonkinasteisen velvollisuuden. Toisen näkeminen vihaisena tai kiukkuisena tuntuu todella pahalta, mutta usein on niin, että en voi tehdä asialle yhtään mitään. Korkeintaan yrittää pikkuisen piristää, mutta olen tosi huono siinä, joten yleensä osaan vain pahentaa tilannetta.

Olemme kultani (ihastustani haluan sanoa lyhyesti kullaksi) kanssa melko erilaisia, mutta myös melko samnalaisia. Pidämme usein samoista asioista sekä meillä on paljon yhteisiä vihankohteita. Joskus vain tuntuu, etten uskalla sanoa omaa mielipidettäni kunnolla, koska kultani saattaa sanoa vastaan pahasti, vaikka onkin sitä mieltä että jokaisella tulee olla omat mielipiteet. Olen siis todella epävarma omista mielipiteistäni, koska joskus  tuntuu, että minun mielipiteeni aiheuttavat meillä suurimmat hiljaiset ja epämiellyttävät hetket. Mutta olen oppinut pikkuhiljaa pitämään oman suuni kiinni, silloin kun tuntuu ettei ole hyvä aika sanoa omia ajatuksia ääneen.

Kertaanpa tämän ihastumiskuvion ja muutenkin meidän "historian".

Muutin toissa syksynä kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tapasin kultani siis uudessa opiskelupaikassani ja olemme samassa ryhmässä opiskelemassa. Syksyn aikana ystävystyimme, samalla ystävystyin myös muutaman muun opiskelukaverin kanssa. Olimme siis pelkästään ystäviä, keväällä saimme yhteisen kouluprojektin ja aloimme etsiä yhteistä kimppakämppää toisen kaverin kanssa myöskin. Kolmestaan löysimme hyvän asunnon. Kevään aikana ystävystyimme ja meistä tuli melko läheiset. Kesän aikana asuin kuitenkin kotona muutaman sadan kilometrin päässä rakkaasta ystävästäni. Kuitenkin kesällä näin kultaani parikin kertaa kun hän vieraili luonani ja kävimme yhdessä festareilla.

Syksyllä muutimme sitten yhteiseen asuntoon ja vietin paljon aikaa ystäväni kanssa. Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani häntä aivan erilailla. Varmaan itselleni tämä selvisi kunnolla kun eräänä iltana katsoimme erästä elokuvaa sylikkäin. Silloin tunsin, että olin kaivannut sellaista ihmistä vierelleni jo pitkään. Syksyn edetessä meidän juttummekin lähti etenemään, aloimme nukkua yhdessä ja vietimme aikaa enemmän ja enemmän yhdessä. Joskus hieman ennen joululoman alkamista kultani sitten suuteli minua. Tuntui, että meidän jutusta alkoi kehittyä enemmän fyysinen ja koskettamisesta tuli tärkeää.

Tuolloin alkoi pelottamaan se, että miten kolmas samassa asunnossa asuva ihminen reagoisi. Hän on ollut kultani ystävä jo monen vuoden ajan ja he ovat todella läheisiä ystäviä keskenään. Itse tulen hänenkin kanssaan melko hyvin toimeen, mitä nyt syksyllä meillä oli pientä valtataistelun oloista riitaa, mutta siitä päästiin yli ja nykyään olemme ystäviä. Jossain vaiheessa tuntui, että mitä helvettiä, parasta tuon kolmannenkin olisi tietää meidän jutusta, jos sitä nyt jutuksi ikinä pystyikään sanomaan.

Joululoma oli itselleni rankkapaikka, pitkä ero kullasta ja tuolloin oikeasti iski omaan tajuntaan, että olen ihastunut toiseen samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Loman aikana kerroin omista tunteistani hyville ja rakkaille ystävilleni, jotka ottivat asian todella hyvin vastaan. Hieman ihmettelivät aluksi, mutta eivät torjuneet minua eivätkä muutenkaan ottaneet asiaa kovin raskaasti.

Uutena vuotena sain olla sitten kultani kanssa kahdestaan muutaman päivän. Tämä vuoden vaihdos on varmasti ollut oman elämäni paras. Tuolloin toivoin, että tämä ihanuus jatkuisi edes hieman pidempään. Mutta, mikäpä minun toiveistani oikeasti toteutuisi.

Hetken aikaa meillä meni vielä ihan hyvin ja tunsin itseni onnelliseksi. Sitten parikin kertaa tuntui siltä, että kultani torjui suudelmat ja hellät hetket muuttuivat jotenkin väkinäisiksi. Lopetin yrittämisen, en halunnut enää tulla torjutuksi. Jätin kultani rauhaan ja aloin käyttäytyä hieman viileämmin häntä kohtaan. Kun tätä normaalimpaa oli jatkunut jo pidemmän aikaa kysyi kultani sitten, että mitä minä olin hänessä nähnyt tuolloin. En osannut suoralta kädeltä vastata ja asia jäi ilmaan leijumaan.

Välimme tuntuivat hieman kiristyvän, mutta nyt olemme taas päässeet paremmin toistemme lähelle. Suudelmia ei olla vaihdettu moneen kuukauteen ja itseäni se turhauttaa välillä kun tahtoisin suudella tuota elämäni ensimmäistä kunnollista ihastusta. Olemme taas nukkuneet välillä yhdessä, mutta usein erillään. Koskettaminen on kuitenkin tärkeää. Odotan kauhulla kesää, jolloin emme näe kovin usein. Olen hyvin herkkä ikävöimään, varsinkin toisen kosketusta ja läheisyyttä. Toisaalta toivon, että kun kesällä olemme edes joskus kahdestaan voisivat asiat taas lähteä kulkemaan paremmin ja toivon saavani itselleni kerättyä rohkeutta puhumiseen ja tekemiseen.