Meillä tai ainakin siis minulla vaihtui vuosi ihan hyvissä merkeissä. Parvekkeella katseltiin kullan kanssa muiden raketteja ja itse juhlittiin tähtisädetikuilla ja ihan mehulinjalla juomien suhteen. Ihaninta vuoden vaihtumisessa oli pitkään odotetut suudelmat, jotka tulen varmasti muistamaan pitkään. Harmitti se miten typerä olin kun muutamaankin kertaan kulta jo ilmaisi melko selkeästi haluavansa suudella, mutta kun minun pitää aina olla se joka oikeasti tekee aloitteen. Se tuntuu typerältä kun itse ei aina kehtaa olla tyrkyttämässä itseään..
Mutta sainpa suudella ihaninta tuntemaani ihmistä.

Seisten suuteleminen on hengittämisen kannalta helpompaa, mutta tämän pituuseron kanssa se on hieman hankalaa. Tuntuu välillä huvittavalta kun ei oikeasti ole kovinkaan hyvä suutelemaan, sitten jossain vaiheessa väsyy yrittämään, mutta onneksi on toinen persoona tuossa hommassa mukana niin ei asiat kaadu välttämättä siihen etten minä osaa. Ei meistä kumpikaan mikään mestari ole, mutta pääasia että tuntuu hyvältä.

Tänään tuntui ristiriitaiselta kun oltiin toisen kämppiksen huoneessa hengaamassa ja sitten kulta pisti päänsä minun päätä vasten, nenät vieretysten. Se tuntuu minusta ainakin melko usein signaalilta suudelmaan, mutta sitten ei siinä yhtäkkiä voinutkaan, tuntui melkein pahalta kun kuitenkin himoitsi niin pahasti toisen pehmeitä ja kosteita huulia.

Tämän illan ja varmaan yönkin joudun viettämään yksin, kulta päätti haluavansa piirtää ja minä en varmaan jaksa valvoa niin pitkään että se jaksaa koneensa ääreltä painua sänkyyn. Kaipa tuota yhden yön taas yksin nukkuu, kulta oli kuitenkin ihanan ymmärtäväinen kun otti minut jo perjantaina petikaverikseen, teki hankalaa olla suutelematta jo silloin, koko loman oli vaan odottanut toisen kosketusta. Kiltisti kuitenkin päätin, että jos kultaa ei kiinnosta tai jos se ei tee aloitetta niin en tee minäkään. Sittenpä sainkin odotella sunnuntaille asti, tai oikeastaan maanantaille, koska vuosi ehti jo siinä välissä vaihtua. Nyt tuntuu vaan että seuraavaa suudelmaa saa taas odottaa ikuisuuden.

Muutama yö sitten minun ihastukseni varmasti syveni muutamalla asteella, kulta piti niin älyttömän ihanasti kättään minun ympärilläni koko yön. Aina kun rupesi korjaamaan asentoa niin kulta veti minut kiinni itseensä uudestaan, miten älyttömän suloista. Miten paljon minä pidänkään tuosta ihanasta ihmisestä, vaikka ei meillä aina ole ihan helppoa, mutta eihän se kuulu ollakaan. Pelottaa vaan se, jos toinen ei oikeasti edes pidä minusta niin paljon kuin minä hänestä. Se taitaa kuulua myös tähän asiaan, joskus pitäisi ehkä ottaa asia hienotunteisesti puheeksi, se on vaan niin kamalan hankalaa kun en ole kovinkaan hyvä sanomaan asioita oikein. Aina suudelman jälkeenkin satun möläyttämään jotain todella typerää, mutta kaipa kulta minut olisi jo 'hylännyt', jos en kelpaisi.

Keisarikuntaa tuli katsottua lomalla teeveestä ja silloin iski kamala kaipuu kullan syliin kun Kinkku kyseli siltä päähenkilömieheltä, että mitä järkeä on kasvattaa sitä kasvia jos ei ole ketään kenelle näyttää ja kenelle haluaisit näyttää sitä ensimmäisenä.. Koko loman ajan oli paljon asioita mielessä, jotka olisin halunnut sanoa kullalleni ja asioita jotka olisin halunnut näyttää, meidän perhe ja minun muutamat vähäiset ystävät on varmaan korvia myöten täynnä sitä miten paljon minä olen kullasta puhunut. Onneksi ainakin ystävät tuntuu hyvin ymmärtävän, ne tietävävät millaista on olla ihastunut ja millaista on kaivata toista tosi pahasti.

Onneksi me ollaan kullan kanssa aina suht lähellä toisiamme, nytkin välimatkaa on vaan muutama metri ja välissä yksi ohut seinä. Silti tuntuu, että sekin on ihan liian paljon. Haluaisin vaan olla käpertynyt kullan kainaloon ja suudella niitä ihanan pehmeitä huulia ja tuijotella suloisimpiin silmiin mitä on olemassa.

Aamuisin on ihana herätä kullan vierestä ja nähdä miten toinen vastaa hymyyn tosi suloisesti ja ottaa takaisin viereen vaikka pitäisi olla jo noussut ylös sängystä. Tänään tein oman ennätykseni ja suutelin kultaa aamulla, yleensä ollaan suudeltu pelkästään illalla tai no yöllä pimeässä. Aamulle ei ole parempaa aloitusta kuin ihanan pehmeä suudelma ja kullan lämmin syleily.

Lämmin syli

Haluan tuntea hengityksesi,
kuulla sen lähelläni.
 
Haluan tuntea kosketuksesi,
pehmeänä ihollani.

Haluan tuntea huulesi,
niiden vastauksen.

Haluan tuntea läheisyytesi,
lämpimässä syleilyssäsi.


Ylläolevan runon kirjoitin ehkä tunti sen jälkeen kun viime viikolla hyvästelin kultani rautatieasemalla, ensimmäisen julkisen suudelman jälkeen, istuessani yksin junassa haaveilemassa loman loppumisesta. Eihän tuo mitenkään omaperäinen tai hieno ole, mutta kuvastaa niitä tunteita joita kävin matkan aikana läpi ja mitä tuolla hetkellä tunsin.