Miksi ihastuminen on niin kamalan ihanaa, mutta samalla niin kamalaa. Kun on hankala keskustella ihmisen kanssa johon on ihastunut ja tässä tapauksessa kun se sattuu olemaan hyvä ystävä. En ole varma toisen tunteista, eikä taida toinenkaan olla varma minun tunteistani. Hankalaksi menee kun molemmat yrittää ottaa selvää toisistaan ja puhuu ristiin, ainakin minusta tuntuu hankalalta puhua omista tunteista suoraan. Haluaisin kyllä, mutta jos olen liian suora niin varmasti karkoitan toisen pois luotani. Miksei kaikki asiat vaan voisi olla helppoja ja mutkattomia, sujua luonnollisesti? On vaan niin hankalaa, ennen on ollut ihastunut poikiin joille on voinut helpommin sanoa suoremminkin, nyt on ihastunut hyvään ystävään, joka on tyttö. Tulen hulluksi. Miksi pitä aina ihastua väärään tyyppiin, ystävään ihastuminen ei ole kivaa, jos pilaa tämän suhteen niin sitä tekee oman elämänsä vaan ihan kamalan hankalaksi..

Nyt en jaksa tätä enempää tässä puida. Olen sekaisin ja väsynyt.