Eilen illalla aloitin erään tarinan kirjoittamisen. Puoli kahden aikaan yöllä huomasin kirjoittaneeni syvimmät toiveeni osaksi sitä. Kirjoittaminen pysähtyi kuin seinään kun en enää pystynytkään kirjoittamaan kaikkea mitä olisin halunnut.  Tarinaa voi vilkaista tästä. Se on keskeneräinen ja varmaan tulee sellaiseksi jäämäänkin, oli vain pakottava tarve saada purettua ajatuksia johonkin. Nykyään kirjoittamisesta on tullut minulle vahvasti osa tunteiden käsittelemistä. On vain helpompaa pistää sanoja perätysten kuin esimerkiksi piirtää omia tunteitaan. Joillekin se sopii paremmin, minulle kirjoittaminen on tärkeää.

Olen ehkä luopunut toivosta saada kullasta itselleni oikeaa tyttöystävää, mutta kai sitä haaveilla silti saa. Tulee vaan liian usein käytyä läpi kaikenlaisia asioita mitä se on sanonut aikojen saatossa. Yhtenä päivänä puhuttiin kaveriporukassa lapsen kasvattamisesta, miten niistä ei tulisi kamalan hemmoteltuja ja sellaisia pissiksiä, sitten kulta sanoi jotenkin hassusti että hanki mun kanssa lapsi. Perhana, olisin valmis hankkimaan vaikka kymmenen jos saisin kasvattaa ne kultani kanssa. Nykyään vaan tulee liiaksikin sellaisia hetkiä kun kummallakaan ei oikeasti ole mitään sanottavaa tai sitten toista ei vaan oikeasti kiinnosta minun sanomiseni pätkän vertaa. Huonoja päiviä on enemmän kuin tarpeeksi ja ne hyvät hetket jää yleensä lyhyiksi, mutta niitä vaalii sitten muistoissa eikä välttämättä kohta muista ollenkaan noita huonoja päiviä.

Viikonloppu on ollut melko tylsä. Toinen kämppis jäi tänne myös, mutta ei siitä ole oikein seuraksi. Me ei tunneta toisiamme kovinkaan hyvin, ei ole mitään juttelemista. Eilinen koulupäivä menetteli, mutta oli kuitenkin vähän sellainen epämiellyttävä tunnelma. Me ollaan kasvettu aika erilaisissa olosuhteissa, mutta onneksi tullaan jotenkin toimeen. Meillä on ollut syksyn ja nyt talvenkin aikana välillä pientä kinaa, melko lapsellista kylläkin. Se vaan johtuu siitä että minusta olisi mukavaa olla kullan kanssa kahdestaan ja sitten tämä kolmas jää ulkopuolelle ja kantaa siitä ehkä minulle vähän kaunaa koska hän ja kulta ovat olleet ystäviä sellaiset kymmenen vuotta. En kuitenkaan halua rikkoa toisten ihmisten ystävyyssuhteita, enkä siihen pystykään. Kulta on sanonutkin ettei voisi riitaantua kamalan pahasti kaverinsa kanssa, koska kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen pystyy melko hyvin antamaan anteeksi melkein mitä tahansa. Ymmärrän sen ja kunnioitan heidän ystävyyttään.