Onko mahdollista että ystävykset suutelevat vahingossa monta kertaa ja melkoisen tunnelmallisissa tilanteissa? Minun mielestäni se ei voi olla vahinko, eikä se voi olla täysin tunteetontakaan. Olen siis taas pari päivää pyöritellyt mielessäni minun ja ystäväni suhdetta. Pitkiin aikoihin en ole päässyt ihan niin 'lähelle' kuin ennen, mutta parempi kai se on olla sitten läheisiä ystäviä kuin ei mitään.

On ollut raskasta kun ollaan kaikki kämppikset oltu kipeinä eikä koulukaan jaksa kiinnostaa pätkän vertaa. Itse olen ollut kai vähiten kipeänä, sairastellut lähinnä sitten kun olen ollut poissa kämpältä. Viime viikko menikin melkeinpä ollessa orja kullalle kun se oli flunssainen ja väsynyt. Mutta olihan se sitten mukavaa katsella tv:tä toisen pää sylissä, samalla sai sitten katsoa hyvää sarjaa ja silitellä kipeänä olevan rakkaan päätä.

Nyt kun on itsekin ollut kipeänä niin olisi tarvinnut toista pitelemään sylissä ja silittämään, pikkuisen palvelemaankin. Olinpa sitten kotona ja juoksutin kultaista pikkuveljeäni, joka ansaitsee suuret kiitokset. Olen oikeastikin aina muistanut kiittää pienistäkin palveluksista, jotka auttavat minun tilaani. On se mukavaa kun kotona voi juoksuttaa toista, eikä tarvitse kinuta pitkään ja hartaasti tai sitten lopulta mennä itse ja tehdä muidenkin puolesta jotakin. Mitäs olen tällainen periksi antava ja palvelualtis persoona, joka ei kestä sitä, että toiset on vihaisia.

Olisin voinut olla kotona vielä huomiseen asti, periaatteessa 24h pidempään kuin mitä nyt olin, mutta en jaksanut sitä perhettä enkä lisää niitä aamuja kun pikkuveli nousee yläsängystä jo ennen kahdeksaa ja ravaa huoneessa moneen kertaan ennen kuin suostuu asettumaan muualle. Siihen mennessä ei enää pysty nukahtamaan takaisin ja ärsyttää tosi pahasti. Ajattelin, että saan nyt sitten olla kaksi aamua ihan rauhassa kämpällä eikä tarvitse valitella kenenkään heräämisistä tai kulkemisista. Paitsi tietysti naapurit heräävät töihin ja kouluun sekä remontoimaan, mutta ne äänet eivät sentään kuulu samasta huoneesta.

Yritän pitää tunteeni kurissa ja jaksaa käydä koulua, vaikkei kummastakaan oikein meinaa tulla mitään. Pitäisi- sanasta on tullut taakka ja kaikkea pitäisi tehdä, mutta oikeasti ei tule sitten tehtyä mitään.. Pitänee vaan ottaa kunnollinen niska-perse-ote itsestään ja ruveta tekemään jotakin asioiden hyväksi.