Kaikista maailman asioista se rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen tuntuu olevan aina omassa mielessä päälimmäisenä. Tai edes se, että saa koskettaa toista ja tuntea toisen kosketuksen. Voin sanoa olevani onnellinen, tai olleeni onnellinen. Kaverin kanssa ollaan taas päästy melkein siihen pisteeseen takaisin missä asiat oli muutamia viikkoja sitten. On helppoa kaivautua toisen kainaloon sohvalla ja melkein nukkua siinä. Tuntea miten toisen sydän lyö ja miten ihana lämmin toisen kroppa on. Vähän aikaa tuntui, ettei meillä ole enää oikeasti mitään yhteistä tai vähintään on tosi pahasti toiseen kyllästynyt. Onneksi on taas päässyt toista lähelle, eikä tule sellainen olo, että pakko mennä pois kun toista ärsyttää.

On tullut tosiaan ajateltua sitä, että ehkä ennen ihastui ihmisissä siihen ulkonäköön tai vähintäänkin sukupuoleen. Nyt kaveri on aukassu minunkin silmiä siihen, että ei ole väliä kumpaa sukupuolta ihminen edustaa, kumpaan tahansa voi ihastua ja rakastua, sitä kuitenkin yleensä rakastuu siihen persoonaan, ei pelkästään sukupuoleen. Itse on ajatellut monta vuotta sitä miten on pikkasen liiankin helppoa tuntea vetoa samaa sukupuolta edustavaan, ihan oikeasti vaan sen luonteen takia. Ennen sen vaan yritti tukahduttaa, nyt en enää jaksa enkä edes tunne siihen olevan tarvetta. Mutta en siltikään haluaisi olla ihastunut tällä hetkellä läheisimpään ja tärkeimpään ystävään, ihan vaan sen takia, että en varmaankaan saa vastakaikua tuohon tunteeseen, enkä haluaisi tehdä asioista yhtään tämän monimutkaisempia kuin mitä ne nyt on jo.

Ja tässä on vielä tuo kolmas osapuoli vaikeuttamassa asioita. eli siis toinen kämppis. Kaveri, sanotaan nyt vaikka X (siis tämä johon olen ehkäpä ihastunut, tai ainakin ollaan suht läheisiä), on tuntenut tämän toisen kaverin, hän on nyt vaikkapa Y (tämän kaverin kanssa tullaan toimeen, mutta meillä on pikkasen ollut yhteentörmäyksiä kun ei olla ihan samalla aaltopituudella..), ala-asteelta asti. Kaverit X ja Y on siis tosi hyvä kavereita ja varmasti toisilleen melkoisen tärkeitä, tunnen melkein aina itseni ulkopuoliseksi jos ollaan kolmen porukassa, mikä on melkein aina. Siksi tykkään mieluummin olla joko yksin tai sitten vetäytyä kaverin X kainaloon turvaan kuin olla porukalla missään. Joskus on tietysti kolmestaankin ihan hyvä fiilis ja silleen, mutta kun olen mustasukkaista tyyppiä niin en hirmuisen mielelläni katso kavereiden hauskanpitoa josta jään yleensä ulkopuoliseksi tai sitten joudun aina siksi naurunalaiseksi tyypiksi..

Mutta juu. ei siis kovinkaan paljon  uutta asiaa, samaa vanhaa paskan jauhamista siis. Antakaa anteeksi tai älkää vaivautuko enää lukemaan. Kukaan ei pakota.

Biisi joka soi : Saves The Day - At Your Funeral
Sää ulkona: pimeätä, liukasta, ei kovinkaan kylmä. joku about 5astetta pakkasta.
Oma mieliala: väsyttää, olen suht onnellinen. kaveria on jo ikävä, vaikka saatoin sen linja-autolle kaks tuntia sitten.
Tänään olen: ollut töissä, käynyt kolmesti kaupassa, kuunnellut musiikkia, lueskellut Imagea ja sarjiksia, polttanut lisää kynttilöitä.