Maanantainhan ei koskaan kuulukaan mennä oikein hyvin, eihän? No, eipä tuo minun maanantaini pahin niistä kaikista ollut, mutta olisi kai paremminkin voinut mennä. Toissa yönä tuli nukuttua kaverin sängyssä, ihan mukavaa, henki ei vaan meinannut kulkea. Flunssa, kahdelle ihmiselle liian kapea sänky ja paksu peitto eivät tunnu olevan minulle sopiva yhdistelmä. Tuli nukuttua melkoisen lyhyissä pätkissä, mutta oli mukavaa kun kerrankin oli seuraa. Viime yönä puolestaan nukahdin kamalan nopeasti, melkein heti kun valon sammutin. Ja taisin nukkua suhteellisen sikeästi koska en muista heränneeni kertaakaan, mikä on suhteellisen harvinaista. Tämä flunssa vie kaiken energian..

Ikävä on kaverin kainaloon. Nykyään on tullut hirmuisen useasti tällainen hirmuinen tarve saada halata jotakuta, kamala kaipaus toiseen ihmiseen. Olisi vaan kamalan ihanaa kun olisi joku jonka kanssa voisi vaikka sanoa seurustelevansa, sellainen tyyppi jonka kanssa jos vaikka sitten mokaa koko ihmissuhteen niin se ei olisi kuin hetken aikaa maailman kaatava asia. Nyt jos alkaisin edes yrittää jotakin kaverin kanssa ja mokaisin pahasti niin se tarkoittaisi puolentoista vuoden maanpäällistä helvettiä. Pitää vain odotella sitä sopivaa ihmistä, jotakin muuta siis.


Olen siihen kumppanin löytämiseen asti sitten yksinäinen ja vaelteleva susinaaras, joka kaipaa toista sutta vierelleen. Eipä tuolla sitten väliä onko se naaras vai uros, kunhan olisi reilu ja kunnioittava kumppani edes pieneksi hetkeksi.


Biisi joka soi : Metallica - Of wolf and man
Oma mieliala: halausta kaipaan kipeästi, pitänee kohta mennä sänkyyn ja halata tyyny kuoliaaksi.
Tänään olen: tehnyt vaikka mitä. liukastellut ulkona jalkani kipeiksi.