Joinakin aamuina on vain niin luonnollista jäädä venyttämään aamua toisen kainaloon. Joinakin aamuina toivoo, että olisi joku jonka kanssa venyttää aamuja. Iltojakin on tullut venytettyä toisen vieressä sängyssä lähes aamuun asti.

Viimeisen viikon sisällä lähes puolet öistä on mennyt toisen vieressä nukkuessa. Aamut on olleet hankalia, mutta samalla omalla tavallaan ihania. Kuinka paljon toivookaan nyt, että kesällä olisi joku jonka kanssa voisi aamuja jäädä venyttämään peiton alle, mutta yksinäistä tulee olemaan. Jos saan unikaverin edes välillä niin olen onnekas.

On viime aikoina myös pikkuisen tuntunut kiristyvän minun ja kullan välit. Ehkä syy on siinä, että vietetään niin paljon aikaa yhdessä ja liian vähän erikseen, toisaalta myös molemmat odottavat kovasti loman alkamista. Tavallaan loman odottaminen on hieman ristiriitaista. Haluaisin kovasti päästä jo pois koulusta, -kesätyö tosin alkaa heti sitten, mutta se on kuitenkin ihan eri asia kuin koulu, - mutta toisaalta en tahtoisi että kulta lähtee kotiinsa ja minut jätetään yksin asustelemaan. Voisin mielelläni ottaa loman - ja kesätyön- ja pitää kullan luonani. Onneksi kulta on lupaillut tulla käymään ja uskon, että silläkin tulee ikävä, vaikka se harvoin sitä myöntää. Eikä minun kulta ole niin kova ikävöimään kuin minä, mutta huomiota se kuitenkin tulee kaipaamaan.

Olen pelkuri enkä ole vieläkään uskaltanut suudella kultaani, nyt olen pitkään siitä haaveillut ja yrittänyt saada itseäni kasattua sen verran, mutta en vain onnistu. Pelkään sitä, että minut torjutaan enkä sen jälkeen varsinkaan pääse tästä pelosta irti. Olen kova paisuttelemaan asioita päässäni, joten sen takia tästä pienestä ongelmasta on muodostumassa minulle suuri hirviö. Ennen kesälomaa tahtoisin päästä tästä hirviöstä eroon ja uskaltaa suudella kultaani, edes pienesti. Ihan mitä tahansa, että tietäisin saanko vastausta suudelmaani.