Toivo elää. Eilinen meni onnellisesti kaverin kainalossa, samoin viime yö. Pieniä hengitysvaikeuksia on havaittavissa kun sängyssä on kaksi astmaatikkoa. Mutta mikään ei mielestäni vedä vertoja sille, että saa nukkua yönsä toisen ihmisen vieressä.

Aamulla oli tarkoitus lähteä suhteellisen aikaiseen viimeistä työpäivää tekemään, mutta sitten kun herätyskello soi niin päätettiin lykätä lähtöä tunnilla, eipä se yhtään ollut huono idea. Sai olla vielä extra tunnin kullan kainalossa. Saattaa olla että menee taas pitkä aika ennen kuin pääsee uudelleen toisen kainaloon nukkumaan. Nyt saatiin olla yksi yö kahdestaan kämpällä, silloin on helpompaa nukkua kaksitaan, kun ei ole kolmatta osapuolta häiriköimässä. En tiedä tietääkö tuo toinen kaveri edes meidän yhteisistä öistä, joskus aiemmin nukuttiin melko usein yhdessä, mutta silloin tuo toinen kaveri oli lähinnä omassa huoneessaan päivät pitkät. Nykyään on useasti istuttu iltaa kolmestaan, joten ei ole ollut mahdollisuutta hirveästi hipsiä molempien minun huoneeseen nukkumaan.
Ja nyt on tosiaan noita hengittämisvaikeuksia kun on kaksi ihmistä samassa sängyssä, astma kun vaivaa. Sekin on pikkasen 'pahentunut' tämän syksyn aikana, johtuu varmaan siitä että on liikkuminen jäänyt lähinnä koulumatkoihin ja tupakointi on lisääntynyt. Pitää vaan yrittää kestää. Ja itse olen tämänkin pahenemisen aiheuttanut.

Kamala ikävä jo nyt toisen ihmisen läheisyyttä, kun kulta otti ja lähti, jätti minut yksin koko pitkäksi viikonlopuksi. Toinen kämppis lähti tosiaan jo eilen, joten koko kämppä on nyt yksin minun. Tuntuu kamalan pahalta kun koko kroppa huutaa toisen kosketusta. Se on vaan jotenkin niin ihanaa kun toisen kädet vaeltavat selkää ja kylkiä pitkin, silittävät ja rauhoittavat. Kosketus on kuin huumetta, siihen jää riippuvaiseksi ja sitä tahtoo lisää. Toisen halaaminen on aivan ihanaa, ja toisen käsien tunteminen ympärillä on hirmuisen rauhoittava asia.
Kaipaus.


Joulukuukin sitten vihdoin saapui, vaan missä hitossa se lumi oikein nyt on? Enää ei ulkona näy kuin pienet kasat, jotka on nekin puoliksi pelkkää hiekkaa. Saisi jo sataa ihan reippaasti lunta takaisin ja tulla pakkastakin, joulumieli on pikkasen kateissa kun on noin kamalan harmaata aina vaan..
Joululahjatkin on suurelta osin vielä hankkimatta.. Kullalle varmaan pitää yrittää etsiä jotakin pikkasen omaperäisempää, saa nähdä mitä ihmettä se sitten onkaan. Isälle ostan varmaan jotkut kivat sukat ja suklaarasian, ehkä myös jonkun vitsikirjan, äidille pitäisi keksiä sekä joulu- että syntymäpäivälahja, ei harmainta aavistustakaan mitä. Pikkusiskolle haluan ostaa jonkinlaisen pehmopupun, kun se pupuista tykkää ihan hirmuisesti. Veljille on jo lahja, isäpuoli varmaan saa lahjaksi taas vihreitä kuulia. Sitten olisi vielä kaksi kaveria joille pitäisi lahjat hankkia, mutta ei ole oikein ideoita. Voi olla että tänä vuonna tulee sitten hankittua vaan jotakin krääsää, viime vuonna tein molemmille omat huivit (enkä tosiaan ole mikään käsityöihminen..).


Innolla odottelen kuitenkin joululomaa, vaikka se jää melko lyhyeksi kun on tultava takaisin opiskelupaikkakunnalle jo ennen uutta vuotta, lääkärin takia. Mutta sittenpä kulta tulee myös kaveriksi ja vietetään yhdessä uutta vuotta. Pitää jostakin saada pikkasen raketteja hankittua ja ehkä jotain juomistakin. Toivottavasti uusi vuosi lähtee sitten käyntiin hyvissä merkeissä. Ainakin varmaan tulee sitten yhteinen yö taas, toivottavasti toinen kaveri ei tunkeudu silloin kämpälle..

Biisi joka soi : I Am Ghost - Killer Likes Candy
Sää ulkona: samaa kuin aina..
Oma mieliala: kaipailen kultaa..
Tänään olen: viettänyt aamun kullan kainalossa, istunut muutaman tunnin työpaikalla, käynyt kaupassa ja istunut iltaa koneella.