Kuinka paljon toivonkaan, että pystyisin sanomaan kaiken mitä ajattelen sinulle. Toivon sitä etten pelkäisi näin paljoa. Välillä haluaisin olla rakastamatta, hukuttaa itseni johonkin tunteettomuuden kaivoon ikuisiksi ajoiksi. Ehkä silloin minuun ei sattuisi näin paljoa. En kuitenkaan haluaisi olla tuntematta mitään, sillä silloin en muistaisi kuinka hellästi katsoit silmiini, kuinka lujasti pidit minua itseäsi vasten, kuinka huulemme etsivät toisiaan lämpiminä ja uteliaina. Haluan muistaa ikuisesti sen kuinka kauniit sinun silmäsi olivat kun katseemme kohtasivat tähtikirkkaana yönä, kuinka pehmeä oli sinun ihosi kun tein tutkimusmatkaani sinun selkääsi pitkin. Haluan sinun tietävän sen kuinka minuun koski silloin kun jouduin lähtemään sinun viereltäsi, kuinka kovasti tahdoin takaisin luoksesi. En kuitenkaan uskalla sanoa näitä asioita ääneen, sillä ehkä silloin ne eivät olisikaan totta.


Minulla on yksinkertaisen kova ikävä kullan viereen. Minut jätettiin taas yhdeksi viikonlopuksi yksin (hieman kyllä halusinkin olla yksin, mutta nyt kadun sitä kovasti) ja kaksi seuraavaakin olen ilman kultani läsnäoloa. Ehkä pääsen nauttimaan kullan lämmöstä ja tukevasta halauotteesta taas ensi viikolla jonakin yönä. Nyt olemme vähentäneet todella paljon yhdessä nukkumista, kullan toiveesta. Se haluaa piirrellä jotakin välillä ja lukeakin. Kuitenkin minusta tuntuu, ettei se meinaa saada nukuttua yksin. Yhdessä nukkuessa kulta nukahtaa melko nopeasti ja rauhallisesti, yksin ollessaan sen on hankala nukahtaa. Toivonkin, että pääsen ensi viikolla kullan viereen. Tällä viikolla on kyllä itselläkin ollut tosi pahaa flunssaa, että on ollut varmaan parempi nukkuakin välillä yksinään.

Olen tavallaan haudannut haaveet meidän kahden yhteisestä tulevaisuudesta ja mahdollisesta seurustelusta, mutta en kuitenkaan aio lopullisesti luopua haaveistani. Siihen en vain pysty sillä olen mahdottoman kova kaipaamaan toisen ihmisen läheisyyttä, varsinkin nyt kun siihen on tottunut. Joskus tuntuu hyvältä olla yksin, joskus taas ei. Sehän on täysin normaalia.

Ajatukset ovat sekaisin flunssan ja yksinäisyyden takia, joten en viitsi enempää kirjoittaa. En oikein saa ajatuksesta kiinni kun kuume yrittää nousta ja kaataa minut sängyn pohjalle sairastamaan.