Karkit on korvattu hyvin kaverin huulin pureskelulla. Maku ei välttämättä ole korvattavissa, mutta mielihyvää siitäkin saa. Nyt tuntuu siltä että huulet kaipaavat toisen huulia armottoman kovasti. Kaipuulla ei ole rajaa. Pitänee antaa kaverin olla hetki yksinään, yrittää itse etsiä joululahjoja ja sitten joskus palailla kaverin luokse. Yö tuli vietettyä taas yhdessä, kuunnellen tuulen ulinaa (ikkuna on pakko pitää auki, koska muuten molemmat tukehtuu..). Ensin aloitettiin nukkuminen kultaisen kaverini sängyssä, mutta puolen yön jälkeen oli pakko vaihtaa toiseen sänkyyn, jossa oli enemmän tilaa.

Tuntuu jotenkin välistä pahalta kun ei tiedä onko tämä juttu nyt oikeasti muuttumassa vakavaksi vai onko tämä nyt jotakin korviketta sille että ei ole poika/tyttöystävää kummallakaan. Miksei sitten voitaisi vaan suoraan olla pari? Ehkäpä sen takia, että ollaan välillä liian samanlaisia ja tuo toinen kämppis ei varmaankaan ymmärtäisi meidän juttua. Ei se taida vielä edes tietää että ollaan vietetty öitä yhdessä, vaikka se on jatkunut jo lokakuun alusta asti. Mitä nyt on välillä ollut pidempiä taukoja, nyt aion pitää oikeuksistani kiinni ja kinuta usein unikaverin, vaikka yhdessä nukkuminen onkin välillä todella hankalaa. Mutta kyllä sitä mieluummin nukkuu toisen ihmisen kanssa kuin pyöriskelee yksinään isossa sängyssä, kaverina pelkkä pehmolelu, joka ei vastaa rutistuksiin tai mihinkään..

Karkit on siis korvattu, ei hätää. ^^

Biisi joka soi : My Chemical Romance - Famous Last Words
Sää ulkona:  sataa ja tuulee
Oma mieliala: pakko päästä kohta takaisin kaverin kainaloon
Tänään olen: nukkunut ja tilaillut netistä muutaman elokuvan