Olisikohan sitä sitten tyytyväinen jos jonain päivänä tuntisi itsensä oikeasti onnelliseksi, eikä keksisi mitään valittamisen aihetta? Nykyään tuntuu vaan olevan niin helppoa valittaa mistä tahansa asiasta, koskaan ei ole kaikki kunnossa. Vasta sitten kun väsyttää ihan pirusti niin ei välttämättä keksi ihan kamalasti valittamista, paitsi tietysti sen, että kun väsyttää niin kamalasti. Tänään on tullut siivoiltua niin paljon, ettei ajatukset enää meinaa kulkea. Parempi niin.

Aamupäivä tuli siivottua ahkerasti, olen saantu vallata viikonlopuksi koko kämpän itselleni. Onnellinen olen siitä, että saa olla edes pari päivää ihan yksin, jotenkin on rasittavaa olla kahden ihmisen kanssa koko ajan, koulussa ja kotonakin. Ja jos ei ole hengailemassa toisten kanssa vaan istuu omassa huoneessa, tulee jotenkin huono omatunto siitä, ettei tiedä mitä muut tekee. Ihan sama, pitää varmaan vaan oppia elämään yhdessä. Nyt saan kuitenkin olla yksin ja tehdä mitä itse haluan. Onkin tullut tuijoteltua animea muutama tunti, leikittyä hamsterin kanssa ja kuunneltua vaan musiikkia. Ihan mukavaa on ollut.
Paitsi että on kamala kaipuu kaverin kainaloon, on ikävä toisen ihmisen lämpöä ja ääntä, ihan pelkästään sitä että sai nukkua toisen vieressä kuunnellen toisen ihmisen hengitystä. Harmittaa se, etten pysty luottamaan ihmisiin kovin hyvin. Olisi vaan niin ihanaa osata kommunikoida toisen kanssa ilman, että tarvitisisi pelätä koko ajan tekevänsä jotakin tyhmää.

Yhtenä päivänä näin kaupassa yhtä jätkää jonka kanssa oli viime syksynä pientä sutinaa, tai olisi ollut, jos olisin ollut itse siihen valmiimpi. Silloin ajankohta vaan ei ollut oikein sopiva, olin hämmentynyt ja hieman eksyksissä uudessa kaupungissa ja muutenkin uusien ihmisten kanssa. Muuten olisi varmaan tullut tutustuttua paremminkin siihen ihmiseen, mutta tuntui että sillä tyypillä ei ollut mielessä kuin yksi ja ainoa asia. mutta nyt kun jälkeenpäin miettii niin mitä siinä olisi voinut menettää. Olisin voinut vaikka saada mukavan poikaystävän, jonka kainalossa olisin voinut sitten oleilla. Silloin jouduin vaan monta viikkoa karistamaan innokasta poikaa pois jaloista, tuntuu että sain ikuisen vihamiehen, ihan turhaan. Ehdotin silloin kyllä pelkkää ystävyyttä, mutta ei tuntunut riittävän, joten ei siinä paljon vaihtoehtoja jäänyt.

Kumpa vain voisi vaan unohtaa kaiken murehtimisen ja elää niin kuin viimeistä päivää. Jospa sitten kun pikkaisen tästä varttuu ja yrittäisi aikuistua, jos sitten lopettaisi tämän ainaisen jossittelun ja murehtimisen. Ja kamalan suremisen. Tai jospa sitä joskus löytäisi jonkun joka lohduttaisi.

Biisi joka soi : My Chemical Romance - Disenchanted
Sää ulkona: pimeää, talvista ja paljon lunta, en ole koko päivänä käynyt ulkona.
Oma mieliala: väsyttää ja surettaa
Tänään olen: polttanut pussillisen tuikkuja ja siivoillut. syönyt hernekeittoa ja leikkinyt hamsterin kanssa. Itkenyt yksin.