Eilinen päivä meni melkoisen mukavissa merkeissä, kullan kanssa tuli peuhattua jossain vaiheessa minun puolellani melkoisen paljon. Ehkä jopa rohkeammin kuin ennen, oli huoneessa valo päällä ja ovi auki, yleensä on kiinni, tuon kolmannen tyypin varalta. Eilen sain jopa suudeltua kullan kanssa ihan kunnolla, siis oikeasti kunnolla, kannattaa pölliä toisen suusta karkki, se oli hassua kun toinen yritti sitä minun suustani kalastella. Illalla päädyin sitten taas kullan kanssa samaan sänkyyn nukkumaan ja oikeasti vaan nukuttiin, ei muuta. Oli ihan mukavan rauhallinen yö ja aamulla herätys tuntui tosi pahalta. En ehtinyt edes aamuista pusua saada.

Tänään olenkin sitten ollut jotenkin tosi huonolla tuulella, en ymmärrä miksi. Jotenkin haluaisin vaan hetkeksi päästä ihan täydelliseen yksinäisyyteen, nyt olen taas yksin omassa huoneessa, mutta ei tämä kovin privaatilta tunnu kun kaverit höpöttää tuolla tuon ohuen seinän takana.
Surettaa vaan ihan kamalasti, tekisi mieli itkeä. Ehkä sen takia, että olen tulossa siihen tulokseen että ehkä tämä minun ja 'kullan' juttu on tosiaankin vaan minun kuvitelmaani. Ehkä me ollaan oikeasti vaan ystäviä, minä vaan olen se joka tuntee toista kohtaan vielä enemmän, eikä toinen kehtaa minulle sanoa suoraa eitä. Eikä meidän 'juttu' ole menossa mihinkään suuntaan, korkeintaan huonompaan ja lopulta kokonaan karille. Se pelottaa ja surettaa, haluan suhteen jossa minun ei koko aikaa tarvitse pelätä sitä että kohta tämä loppuu sen takia että minä olen kuin mikäkin takiainen.

Mutta on olemassa hyviä ja huonoja päiviä, tämä nyt vaan on sellainen pikkasen huonompi. Pitää varmaan yrittää kirjoittamalla ja piirtelemällä purkaa näitä tunteita. Voihan se olla että tässä illan aikana tulee vielä palattua kullan luokse tai sitten ei. En tiedä, sekava olo.