Kaikki ottaa päähän vaikka ei oikeasti vitutakaan, uusi astmalääke taitaa hieman vaikuttaa. Jalat ja kädet tärisee ihan kamalasti ja keskittymiskyky on pikkuisen huonolla mallilla. Jospa tuon vaikutukset tasaantuu tässä ajan mittaan. Ottaa päähän kun olen noiden kavereiden seurassa ihan kolmas pyörä kun muistelevat keskittyneesti menneitä ja huomaavat sitten jossain vaiheessa että onhan tuokin tuossa, no, eipä se mitään ymmärrä. Tähänkin alkaa kyllä tottua, kun vaan joskus olisi sellainen olo että on oikeasti porukassa ja jutuissa mukana. Narriksi minut kyllä huolitaan, milloinkohan sitä pääsisi tasavertaiseksi ystäväksi?

Kultaa lähelle en ole nyt päässyt, lähimmät kosketuksetkin on olleet lähinnä sellaisia toverillisia. Tekee mieli päästä toisen siliteltäväksi ja hyvänä pidettäväksi. Onneksi kulta on lähdössä viikonloppuna minun mukaani kotipaikkakunnalle, siellä on 'pakko' nukkua levitettävällä sohvalla, ihanaa. Toivottavasti perjantaina ollaan molemmat hyvissä fiiliksissä, muuten tulee melkoisen tuskainen matka. Kun vaan isäpuoli osaisi pitää turpansa oikeaan aikaan tukossa eikä edes yrittäisi olla mukava. Kumpikaan meistä ei siedä sitä ukkoa, eikä se kyllä tykkää meistä kummastakaan pahemmin.

Pitäisi yrittää kirjoitella jotain tarinaa, ensin jos jaksaisi oikeasti miettiä mistä aloittaisi. Voihan se olla että tulee vaan sitten tehtyä jotain lyhyttä, kun ei ole tullut pitkiin aikoihin kirjoiteltua mitään juonellista, lähinnä vaan noita typeriä runoelmiani. Jospa tästä avaisi jonkin kirjoitusohjelman ja aloittaisi fiilistelyn.